Hardcore bodybuilding part 2

Kroppakuulumisia olis tarjolla täällä nyt.

Marraskuussa, aika tarkkaan puoli vuotta sitten kirjoitin tänne blogiini tällaisen tekstin .

Siitä asti olen nähnyt enemmän ja vähemmän vaivaa fyysisen olemukseni eteen. Välillä on maistunut pulla ja välillä pulla on maistunut pahalle. Useammin se on maistunut kuin jäänyt maistumatta.
Muutama kuukausi sitten iski kuitenkin paniikki, kun tajusin, että 18.5. olisi tarkoitus mahtua vuonna 2009 käyttämääni ylioppilasmekkoon... Ohhoh.
Päätin, että koska musta ei ole miksikään FitFarmin superdiettaajaksi, ni yritän silti omalla tavallani parhaani ja sitten joko mahdun siihen mekkoon tai en mahdu. Ellen mahdu ni menen juhliin alasti.
En pysty kovin orjallisesti noudattamaan mitään mielettömän tarkkaa ruokavaliota tai annoskokoja tai kellotusta, joten päätin sitten kyhätä kokoon oman systeemin.

Muutama noudattamani perusperiaate:
Ruoka
1. Älä syö pullaa. Joka päivä. Monta kertaa joka päivä.
2.Pienennä annoksiasi.
3.Lisää hedelmiä.
4.Litroittain PepsiMaxia.
5.Litroittain vettä ja kuplavettä.
Liikunta
6.Pyöräile tai kävele töihin ja kotiin.
7.Aerobisen liikunnan määrän triplaus salilla. Ellei alkuverskalla valu noroina hiki ni se ei ole ollut tarpeeksi.
8.Sarjojen pituuksien nostaminen vähintään viiteentoista (15) toistoon. Poislukien tarkoituksella tehty isojen lihasten rasvanpoltto.
9.Toiminnallisen harjoittelun lisääminen.

Viimeinen kuukausi on ollut hetkessä elettynä kamalaa ja jälkeenpäin ajateltuna antoisaa. Kaikki ne hetket, joina olen kitunut kieltäytyessäni juhlawienereistä, kauramansikka-leivoksista, juustokakusta, ovat kyllä alkaneet toden teolla maksaa itseään takaisin.
Peilikuva kertoo jo osan tarinaa ja kunhan löydän sen pirun mittanauhan ni pistän vähän numeroitakin ylös. Vaa´an olen piilottanut niin onnistuneesti, etten enää löydä sitä ollenkaan, mutta toisaalta sillä lukemalla ei ole mulle mitään merkitystäkään.
Matka ei ole kuitenkaan vielä päätöksessään ja tekemistä riittää vielä seuraavalle kahdellekin kuukaudelle ennen meidän omia häitä. Tavoitteena on olla sen näköinen, että mulla on ihana ja miellyttävä olla ja elää.
Mielellään tietty sairaan hyvän näköinen.

Tässä kuitenkin pientä väliaikatiedotetta ennen todellisen "morsiusdieetin" aloittamista.
Älkää naurako.

Huomenta!

Jenkkikset sulaa milli kerrallaan...

Pientä päkin tynkää.. Pientä. SANOIN Pientä!

Käsiin en toivo enkä halua enää yhtään enempää ja pidän kaiken yläkroppaan liittyvän treenin niin aisoissa kun ikinä vain salilla maltan. Hinku isoihin painoihin palaamiseen on kova, muttei auta, kun en halua näyttää hulkilta häämekossa.

Pakollinen persekuva.

Tuplapersekuva.

Että sellaista tänään.
Ihanaa iltaa kaikille söpöliineille ja muistakaa syödä omena.

-Kiiiiiiiija

No morjes!

Hei moikka vaan pitkästä aikaa.
Pitää vaan oikeesti alkaa kirjotteleen tänne useemmin koska aina tekee kamalasti mieli, mutta sitte en oikein koskaan ehdi kun iltaisin on sata asiaa tehtävänä tai sitte väsyttää niin paljon että menen vaan mielummin nukkumaan.

Häät lähestyy ja jännitys kasvaa.
Kutsut on lähetetty ja sormus valittu ja tiistaina meen testaileen toivottavasti viimeseen kertaan mekkoani ompelijalle.
Sitten on vielä paljon kyllä hommaa tehtävänä, mutta ainakin noi akuuteimmat on pois päiväjärjestyksestä.

Kroppaa oon saanut aika kivasti muokattua haluamaani suuntaan, eli painoa lie lähtenyt, en tiedä kun pistin puntarin kaappiin ja päätin luottaa pelkkään peiliin ja mittanauhaan. Rinnanympärys ja vyötärö on pienentynyt ja reidestä on myös kivasti lähtenyt turhaa tavaraa pois.
Onnistuin kunniallisesti mahtumaan viime viikonloppuna mun ylioppilasmekkoon ja siitä hyvästä olen palkinnut itteni tällä viikolla monilla rasvaisilla ja sokerisilla kaloripommeilla, jotta voin sitten taas seuraavat 10 viikkoa hikoilla ja kakoa ja täristä salilla ja sen jälkeen, sekä nautiskella makoisista kevyistä sapuskoista ja laihtua täydellä motivaatiolla. AH!

Noa on kasvanut niin paljon TAAS. Hän sanoo jo sanoja. ja höpöttää täysillä kaikkea ja kattoo sitte silmiin että tajuuko se mutsi mittää vai höpöttääkö hän ihan turhaan. Päiväkodissa menee tosi hyvin ja hän on siellä kuulemma todella reipas ja iloinen. Äidin luttana <3
Noan passiivinen sanavarasto on jo ihan hämmästyttävän vahva ja laaja. Hän ymmärtää ihan tosissaan melkein kaiken mitä sanon. Tai ei nyt kaikkea mutta esim.
-mennään syömään -> hän kävelee keittiöön
-onko jano -> hän näyttää  pulloa
-mennään ulos ->hän hakee kengät ja menee avaamaan välioven (KOSKA YLETTYY KAHVAAN WTF)
-otetaan vaippa pois ->hän alkaa repiä vaippaa
-imuroidaanko -> menee partsin ovelle odottamaan että haen imurin

ihan vain esimerkkinä nämä. En mä tiennyt että lapsukaiset 1v 2kk ikäisenä jo ymmärtää tollasia. Hämmentävää ja ylpeyttä aiheuttavaa.

Syy miksi aloin yleensäkin kirjoittamaan, oli se, että mulla oli ihan törkeä vitutus päällänsä.
Olen ollut koko päivän töissä ja sitte tulen kotiin ja täällä on aivan paskasta ja Janne ei ollut voinut edes pestä yhtä koneellista pyykkiä, että saisin huomenna puhtaan paidan töihin vaikka olin nimenomaan pyytänyt, ni jouduin alkaa ite sitte vaikka kuinka myöhään pyykkäämään, siivoomaan, imuroimaan, pesee lattiat ja pyyhkimään pölyt ja ETTÄ ÄRSYTTI!! Kun Janne on halunnut vaan olla Noan kanssa ja levätä. No koskas minä sitte lepään kun ihan joka ikinen päivä siivoon ja siivoon ja siivoon ja käyn töissä ja leikin Noan kanssa ja yritän vielä kädä salilla ja kaupassa jnejnejne. ARRRRGH MIKÄ KIUKKU!!!!!!!!!
Janne joutuu todella aniharvoin tulemaan töistä sotkun keskelle mutta mä joudun melkein aina ja se ärsyttää niin paljon ettei mitään määrää.
No joo mutta en jatka enää tai nousee uudelleen kierrokset ja sitä en halua koska nyt haluan rauhoittua ja rentoutua, jotta sitte saan unta vielä tämän päivän puolella.

Kaikki on muuten hienosti. Nyt vaan ärsyttää.

-Kiia