Äiti on nyt vähän väsynyt.

Tiedättekö, kun on niitä sovelluksia millä voi estää faceen kirjautumisen tai tekstiviestien lähettelyn humalassa? Ni mun tarttis löytää sellainen sovellus, millä estäisin oman pääsyni tänne bloggeriin pahantuulisena.
Harmi vaan, sellaista sovellusta ei vielä ole olemassa, joten voinkin samalla reissulla tulla nyt kirjaamaan tänne ranskalaisin viivoin asioita, jotka koputtaa kaaliin.

- Närästys? Jos se on edes närästystä. Ylämähan ja kyljen polte.
- Jäätävä selkäkipu tänään
- Selkäkivusta äitynyt hartiakipu ja järkky hedari
- Toista päivää jatkunut huippaus ja silmissä sumeneminen
- Huono, kuvottava olo
- Käsittämätön väsymys. Kotimatkalla suljin silmät ja toivoin vain, että jalat jatkaa oikeaan suuntaan.
- Nälkä, mutta ahdas tunne mahassa, joka aiheuttaa syömisahdistuksen
- Iskiasjomotus. Jatkuva sellainen.
- Ahdistus tästä kaikesta
- Supistelu reippaassa kävelyssä
- Itkuisuus
- Satojen takiaiskasvien läpi juossut tiibetinspanieli

Mun elämässä on hurjan paljon myös kaikkea hyvää, en vaan just nyt repee ajattelemaan niitä paitsi Noaa <3 joka on maailman ihanin poika. Olen myös varsin tietoinen siitä, että jollain on asiat huomattavasti paljon huonomminkin, mutta mä vedän just nyt oman jaksamiseni äärirajoilla. Varmaan joku tätä lukiessaan ajattelee myös, että miksi sitten pitää lapsia haluta lisää jos kaikki on ihan huonosti ni tervetuloa meikän saappaisiin niin ymmärtää, mitä tää meno on kun kaikki on hallitsematonta ja hämmentävää. Odotan vain, että tää on ohi ja saan sen pienen mininyytin syliin <3 Kaikesta huolimatta kaikki on sen arvoista. Välillä se tuntuu vaan ylitsepääsemättömän hankalalta muistaa.

Noa joutuu nyt kärsimään äidin  löysyydestä ja katsomaan Autot-elokuvaa (mikä harmittaa häntä varmaan aivan järkyttävästi) kun äiti pistää silmät ihan sekunniksi kiinni ja kerää voimia iltatouhuja varten.

Rakkaudella,
Kiia

Minusta tulee isona ja 13 muuta tämän hetken faktaa.

Liekö yhtään yllätykstä tulossa, mutta täältä pesee!

1. Mulla on yhteensä kolme etunimeä. Samoin on mun miehellä, pojalla ja tulevallakin babylla.

2. Jos stressaamisesta järjestettäisiin Olympialaiset, sijoittuisin niissä aika hyvin. Mulla on sellainen tapa, että ellei ongelmia muuten olisi, kehittelen niitä mielelläni itse. Hoitamattomat asiat painaa mua todella kovaa, tulee uniin ja muistuttelee koputtelemalla omaatuntoa päivästä toiseen. Esimerkkinä kun automme takaluukkuun oli tullut ruostetta, niin joka pirun kerta kun näin takaluukun, avasin tai suljin sen, tunsin ärsytystä, kiukkua, onnettomuutta, ahdistusta tai muuta vastaavaa tunnetta, joka painoi mua kuin synti. Tämä kaikki, koska olin keksinyt päässäni, että se on jonkun tonnin remppa.. Ei se nyt ihan sillain mennytkään lopulta kuitenkaan..

3. Naksuttelen niskojani. Se on ärsyttävää. En pidä siitä yhtään, mutta teen niin huomaamattani ja salaa nautin siitä.

4. Usein tiedän jonkin asian olevan haitaksi mulle, mutta toimin silti vastoin parempaa tietoani. Esimerkkinä tiedän, että jos syön levyn suklaata, alkaa mulla sattua maha, hakata sydän ja tulee paha ja ahdas olo, puhumattakaan seuraavan päivän naaman kukinnasta. Silti se levy on syötävä. IHAN KOKO LEVY.

5. Isona musta tulee fysioterapeutti. Tämä varmistui mulle maanantaina, 30.6., kun postilaatikosta pamahti paksu kirje Turun Ammattikorkeakoulusta, minne mut oli pääsykokeiden perusteella hyväksytty opiskelemaan. Raskauden takia laitoin kuitenkin koulua vuodella eteenpäin ja näin ollen aloitankin ensi syksynä taas koulun! Jaiiiks!

6. En osaa päättää, haluaisinko kaksi vai kolme lasta. Kahdelle ensimmäiselle olisin alunperin halunnut pienemmän ikäeron, mutta joihinkin asioihin ei vain pysty itse vaikuttamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen justiinsa himpun verran alle kolmesta vuodesta, koska nyt Noa nukkuu kokonaisia öitä, on vaipaton ja osaa jo niin paljon asioita itse, että vauvan hoito hänen hoidon lomassa on huomattavasti paljon helpompaa. Kolmannen lapsen jos haluan, tapahtuu se jossain hamassa ääreistulevaisuudessa 10 vuoden päästä.

7. Aloitin tankotanssin loppuvuodesta 2008. Rakastuin lajiin välittömästi. Jossain vaiheessa tosin inhosin koko tankoa ja tuntien pitäminen ahdisti mua. Miks? Koska pidin liian matalatasoisia tunteja, enkä päässyt itse haastamaan itseäni laisinkaan. Tänä päivänä en vaihtaisi hommiani mihinkään.

8. Ennen rakastin hampurilaisia. Sitten luin pari faktaa jenkkilän hambepiffeistä ja since then en ole yhtään hessu tai mäkkipurilasita poskeeni pistänyt. Ajatuskin saa kuvotuksen päälle.

9. Olen malttamaton. Raivostuttavan malttamaton. Joissain tapauksissa hyvällä tavalla malttamaton. Ostettiin vauvalle vaunut jo rv varmaan 12.. Miksi? No koska sain niin halvalla niin hyvät menopelit, joihin rakastuin ihan täysin. Edellisiltana tilasin mun molemmille vauvoille yhteiset tuplakärryt. Taas, kun halvalla sain. En pysty vastustamaan hyviä tarjouksia. Mulla on myös pieni intohimo vaunuihin ja rattaisiin. Haluaisin kaikille kärryille oman tallin, jotta voisin sitten hamstrata niitä just sen verran kuin haluaisin. Mustia, valkoisia, pilkullisia, värillisiä, kääntyviä etupyöriä, ilmatäyterenkaita, matkarattaita, yhdistelmäraunuja... huoh.

Tässä meidän uudet menopelit vauveliineille.

10. Mun elämä on tällä hetkellä aika tiukassa kriisipisteessä. 

11. Mulla on kivat työkaverit ja tykkään kyllä työstänikin. Tällä hetkellä kaiken muun ahdistuksen keskellä vaan ahdistaa aivan kamalasti seisomisesta johtuvat selkäkivut ja säryt, sekä kylkeen ja alamahaan tulleet oireet. 

12. Olisin kovin onnellinen, jos raskaus kestäisi vähän vähemmän kuin 9kk.. Esimerkiksi 5 kuukautta. Odotan vauvaa ja olen niin onnellinen kun saan toisen lapsen, mutta tää oheistoiminta.. En kestä tätä mielialojen vuoristorataa ja ahdistusta ja sitä kun mun aviomieheni ei tajua yhtään pätkän vertaa, että mua väsyttää, vituttaa, sattuu ja särkee enkä voi sille MITÄÄN. Kaipaisin ensimmäisen raskauden kaltaista  ymmärrystä, hellyyttä, mahan silittelyä ja huolenpitoa, mutta sitä on turha kuvitellakaan saavansa. Aivan turha. Edes pyytämällä sitä ei saa. ps. Olen tällä hetkellä aivan järkyttävän kiukkuinen, suodattakaa siis tekstistä osa.

13. Rakastanrakastanrakastan masukuvia. Toivoisin, että pääsisin kerran kuussa ammattivalokuvaajan kuvattavaksi, vaikka oikeasti en sitä haluaisi, koska mua jännittää kameran edessä oleminen aivan hurjasti. Otan sitten siis kuvani itse ja tyydyn niihin. Masukuvat on ihania muistoja myöhempää varten.

14. En jaksa odottaa äitiysloman alkua. Onneksi viikot vain lentää ohi ja joulukin tulee ennen kuin huomaankaan.

Siittä muutama. Loppuun lisään tänään kuvaamani otoksen pötsistä 17+4.

Oho, lisäsinkin näköjään kaksi. 

Pusuja,

Kiia.

Persposket piukeiksi

Hei huutelin tuolla Instagramissa @kaijakaurimo muutama päivä sitten tekeväni postauksen yhdestä jalkatreenistä, joka toimii mulle itselleni ja jonka saa suoritettua läpi tunnissa. Tunti hipoo mun treenien ennätyksiä, olen sellainen salietana. Juoruakka. Läppämaisteri. Haaveilija. Ja ennenkaikkea ahmija. Harvoin kykenen lopettamaan ennen kuin en ihan oikeasti enää vaan pysty mihinkään.
Tää treeni on täysin päästä vetästy ja omiin hupeihini räätälöity. Tosin treeniseura Katrikin selvis tästä hengissä vaikka lopussa alkoikin jotain pientä kitinää kuulua, mutta toisaalta se on ihan sama mitä tehdään ni se sama kitinä kuuluu aina. Pusuja Katri, oot ihana!

Lämmittelyksi voi tehdä keppijumppaa, eli ylävartalon kierrot, valakyykyt, joustot jne. TAI vaihtoehtoisesti nostaa sykettä 2,5-vuotiaan jälkikasvun seurassa kun yrität ehtiä ajoissa lapsiparkkiin samalla kun vastapuolesi tekee kaikkensa, ettei toivomasi tavoite missään nimessä onnistuisi.
Lisälämmöt otetaan Smithissä, missä tehdään 12-16 toistoa per kyykyn leveys: Leveä, normaali, kapea.
JA VALMIS! TADAA!
Ei vais.

Leveät kyykyt smithissä. Kyykyt voi toki tehdä myös ihan pelkällä levytangolla, mutta koska mun etureppu on kasvanut ja sitä myötä luotto keskivartaloon huvennut, joudun turvautumaan apuvälineisiin. Valitse itsellesi sellaiset painot, että saat voiman irtoamaan pakaroista ja pelkästään pakaroista. Älä siis lykkää maksimeita tankoon ja ala karjumaan vaan nautiskele.
Toista 3-4 x 12-15

Seuraavaksi vuorossa askelkyykyt. Kuvissa näytän urpolta, älkää kiltit keskittykö siihen.
Ota käsiisi lähimmät tai vaihtoehtoisesti sopivimman painoiset kahvakuulat. Jos koko sali on tyhjä kahvakuulista koska samaan aikaan on käynnissä kahvakuula tunti, sovella ja käytä esim. 10kg levypainoja. Seuraavaksi suorita askelkyykyt. Matalalla. Pitkä askel. Purista perseellä ja pidä keskivartalo tiukkana. Kuvittele olevasi hiipivä tiikeri.
3 x 20 metriä kävelypalautuksella.

Paras ystäväni jalkaprässi. Lataa painoa niin paljon kuin vaan sielu sietää. Pitkien sarjojen rajoissa tosin. Itse laitoin 183kg, vähän nolotti mut tänkin voi taas laittaa raskauden piikkiin. Aseta jalat kapealle, ihanihan ylös, niin, että varpaat on ihan levyn reunalla. Muista hengittää. Purista perseellä.

3 x 15 + viimenen niin paljon ku lähtee. ja vähän päälle.

Sumokyykyt kahvakuulalla. Tukevan leveä haara. Polet ja varpaat samaan suuntaan tai tulen antamaan nokille. Älä ota mallia mun selän notkosta, en yksinkertaisesti saa keskivartaloani enää tän suoremmaksi tässä ja piste. 20kg kuula riitti meille, koska jyty haetaan taas sieltä hanurista. Yläkroppa pysyy pystyssä ja jalat pumppailee. Ei tartte mennä ihan ylös asti eikä ihan alas asti. Pysy sellaisella alueella missä tuntuu kaikkein kamalimmalta (ihanimmalta).
Toistot 6 x 1-100, joka kierroksella niin paljon kuin irtoo.

Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä loitontajat. Ihanat, rakkaat sivupakarat noin niinkuin lempinimeltään. Toistojen kuuluu polttaa jo heti alusta. Auki, pito, rauhallinen palautus. Kärsi.
3 x 12

TADAA! Siinäpä se! Yksi vaihtoehto treenata hanuria. Tähän voi myös sisällyttää suorinjaloin maastavedot tai vaihtaa jollain kertaa jonkun liikkeistä niihin.
Multä löytyy kyllä lisääkin näitä jalkatreenejä, mihin kuuluu paljon erilaisiakin liikkeitä, mutta niitä lisää myöhemmin. Harvoin teenkään samaa treeniä montaa kertaa peräkanaa tai välillä en tee sitä samaa enää ikinä vaan keksin aina jotain uutta ja mielenkiintoista ja se mua salilla käynnissä ehkä viehättääkin, monipuolisuus. Ei kuulosta kamalan tavoitteelliselta eikä sitä olekaan, koska mun ainut tavoite on olla hyvinvoiva ja onnellinen. Hih!

Sellaista tällä kertaa. Loppuviikosta saatan paljastaa mikä musta tulee isona ja kuinka pitkällä ne unelmat oikeen onkaan.

Haleja ja pusuja!
Kiia