1. Mulla on yhteensä kolme etunimeä. Samoin on mun miehellä, pojalla ja tulevallakin babylla.
2. Jos stressaamisesta järjestettäisiin Olympialaiset, sijoittuisin niissä aika hyvin. Mulla on sellainen tapa, että ellei ongelmia muuten olisi, kehittelen niitä mielelläni itse. Hoitamattomat asiat painaa mua todella kovaa, tulee uniin ja muistuttelee koputtelemalla omaatuntoa päivästä toiseen. Esimerkkinä kun automme takaluukkuun oli tullut ruostetta, niin joka pirun kerta kun näin takaluukun, avasin tai suljin sen, tunsin ärsytystä, kiukkua, onnettomuutta, ahdistusta tai muuta vastaavaa tunnetta, joka painoi mua kuin synti. Tämä kaikki, koska olin keksinyt päässäni, että se on jonkun tonnin remppa.. Ei se nyt ihan sillain mennytkään lopulta kuitenkaan..
3. Naksuttelen niskojani. Se on ärsyttävää. En pidä siitä yhtään, mutta teen niin huomaamattani ja salaa nautin siitä.
4. Usein tiedän jonkin asian olevan haitaksi mulle, mutta toimin silti vastoin parempaa tietoani. Esimerkkinä tiedän, että jos syön levyn suklaata, alkaa mulla sattua maha, hakata sydän ja tulee paha ja ahdas olo, puhumattakaan seuraavan päivän naaman kukinnasta. Silti se levy on syötävä. IHAN KOKO LEVY.
5. Isona musta tulee fysioterapeutti. Tämä varmistui mulle maanantaina, 30.6., kun postilaatikosta pamahti paksu kirje Turun Ammattikorkeakoulusta, minne mut oli pääsykokeiden perusteella hyväksytty opiskelemaan. Raskauden takia laitoin kuitenkin koulua vuodella eteenpäin ja näin ollen aloitankin ensi syksynä taas koulun! Jaiiiks!
6. En osaa päättää, haluaisinko kaksi vai kolme lasta. Kahdelle ensimmäiselle olisin alunperin halunnut pienemmän ikäeron, mutta joihinkin asioihin ei vain pysty itse vaikuttamaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen enemmän kuin tyytyväinen justiinsa himpun verran alle kolmesta vuodesta, koska nyt Noa nukkuu kokonaisia öitä, on vaipaton ja osaa jo niin paljon asioita itse, että vauvan hoito hänen hoidon lomassa on huomattavasti paljon helpompaa. Kolmannen lapsen jos haluan, tapahtuu se jossain hamassa ääreistulevaisuudessa 10 vuoden päästä.
7. Aloitin tankotanssin loppuvuodesta 2008. Rakastuin lajiin välittömästi. Jossain vaiheessa tosin inhosin koko tankoa ja tuntien pitäminen ahdisti mua. Miks? Koska pidin liian matalatasoisia tunteja, enkä päässyt itse haastamaan itseäni laisinkaan. Tänä päivänä en vaihtaisi hommiani mihinkään.
8. Ennen rakastin hampurilaisia. Sitten luin pari faktaa jenkkilän hambepiffeistä ja since then en ole yhtään hessu tai mäkkipurilasita poskeeni pistänyt. Ajatuskin saa kuvotuksen päälle.
9. Olen malttamaton. Raivostuttavan malttamaton. Joissain tapauksissa hyvällä tavalla malttamaton. Ostettiin vauvalle vaunut jo rv varmaan 12.. Miksi? No koska sain niin halvalla niin hyvät menopelit, joihin rakastuin ihan täysin. Edellisiltana tilasin mun molemmille vauvoille yhteiset tuplakärryt. Taas, kun halvalla sain. En pysty vastustamaan hyviä tarjouksia. Mulla on myös pieni intohimo vaunuihin ja rattaisiin. Haluaisin kaikille kärryille oman tallin, jotta voisin sitten hamstrata niitä just sen verran kuin haluaisin. Mustia, valkoisia, pilkullisia, värillisiä, kääntyviä etupyöriä, ilmatäyterenkaita, matkarattaita, yhdistelmäraunuja... huoh.
Tässä meidän uudet menopelit vauveliineille.
10. Mun elämä on tällä hetkellä aika tiukassa kriisipisteessä.
11. Mulla on kivat työkaverit ja tykkään kyllä työstänikin. Tällä hetkellä kaiken muun ahdistuksen keskellä vaan ahdistaa aivan kamalasti seisomisesta johtuvat selkäkivut ja säryt, sekä kylkeen ja alamahaan tulleet oireet.
12. Olisin kovin onnellinen, jos raskaus kestäisi vähän vähemmän kuin 9kk.. Esimerkiksi 5 kuukautta. Odotan vauvaa ja olen niin onnellinen kun saan toisen lapsen, mutta tää oheistoiminta.. En kestä tätä mielialojen vuoristorataa ja ahdistusta ja sitä kun mun aviomieheni ei tajua yhtään pätkän vertaa, että mua väsyttää, vituttaa, sattuu ja särkee enkä voi sille MITÄÄN. Kaipaisin ensimmäisen raskauden kaltaista ymmärrystä, hellyyttä, mahan silittelyä ja huolenpitoa, mutta sitä on turha kuvitellakaan saavansa. Aivan turha. Edes pyytämällä sitä ei saa. ps. Olen tällä hetkellä aivan järkyttävän kiukkuinen, suodattakaa siis tekstistä osa.
13. Rakastanrakastanrakastan masukuvia. Toivoisin, että pääsisin kerran kuussa ammattivalokuvaajan kuvattavaksi, vaikka oikeasti en sitä haluaisi, koska mua jännittää kameran edessä oleminen aivan hurjasti. Otan sitten siis kuvani itse ja tyydyn niihin. Masukuvat on ihania muistoja myöhempää varten.
14. En jaksa odottaa äitiysloman alkua. Onneksi viikot vain lentää ohi ja joulukin tulee ennen kuin huomaankaan.
Siittä muutama. Loppuun lisään tänään kuvaamani otoksen pötsistä 17+4.
Oho, lisäsinkin näköjään kaksi.
Pusuja,
Kiia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti