Ihana kamala kuume

Ei tästä pääse yli eikä ympäri. Tää alkoi Noan ollessa n. kahden, kolmen kuukauden ikäinen ja nyt viimeisen puolen vuoden aikana levinnyt ihan käsiin. Okei no oikeesti se alkoi jo raskausaikana, ennen kuin Noa oli edes syntynyt. En tiedä miten se on teoriassa mahdollista, mutta niin siinä nyt vain pääsi käymään.
Pirun vauvakuume.

Miten voi olla vauvakuume, kun kotona on vielä yksi vauva? No helposti jos haluaa ihan kamalasti toisenkin vauvan. Rakastan Noaa yli kaiken, eikä hänessä ole mitään vikaa ja juuri siksi, että hän on ihan liian ihana, ni haluaisin hänelle  yhden yhtä ihanan sisaruksen.. Siskon. No tulipahan sekin nyt sanottua sitten. Jos nyt kuitenkin seuraava lapsukaiseni olisi poika (mikä on mahdotonta, koska olen jo tilannut tytön), ei se vähentäisi hänen arvoaan pätkän vertaa, vaan hän olisi yhtä lailla toivottu, haluttu, hartaudella odotettu ja ehdottoman rakastettu kuin tyttökin.

Joinain päivinä on vähän helpompaa, mutta pahimmillaan tää on itkua ja kiukuttelua ja kivistystä rinnassa. Tai oikeasti se on pahimmillaan ollut paljon pahempaakin, mutta tuo nyt riittänee täällä kerrottavaksi. Mikään päivä ei ole kuumeeton, mutta joskus pystyn edes vähän viemään ajatuksia muihin asioihin. Toisina päivinä taas jankkaan Jannelle, että "joko NYT jo", vaikka tiedän itsekin ihan täydellisen hyvin, että ei, ei todellakaan vielä.

Tammikuun alussa ostin ensimmäiset pikkiriikkiset vaaleanpunaiset vauvanvaatteet, kun en pystynyt enää pidättelemään. Käyn aina välillä hypistelemässä niitä siinä toivossa, että jonain päivänä saan pukea ne pikkupikku prinsessani päälle.
Selailen useina iltoina netistä tuplarattaita. Vertailen hintoja ja ominaisuuksia, punnitsen värivaihtoehtoja ja luen arvosteluja.

Aina kun kuulen pienen vauvan itkevän tai kitisevän, tekee mun mieli mennä kaappaamaan hänet syliin ja lohduttaa tyytyväiseksi. Kiukkuiset ja tiuskivat äidit nostaa karvat pystyyn.

Tää vauvakuume alkaa oikeesti jo "pikkuhiljaa" rassaamaan oikein toden teolla! Varsinkin kun tiedän, etten sitä vauvaa saa vielä piiiiiiitkään aikaan. Tässä on häät ja muuta hässäkkää. Olen justiinsa aloittanut uudessa duunissa ja mitä kaikkea. Tarttis autokin ostaa ja mitä näitä nyt on. MUTKU MÄ HALUAN!!
Elämä ei vaan aina ole niin yksinkertaista, että minä pystyisin painamaan paksuun kallooni sellaisen faktan, ettei aina voi saada kaikkea mitä haluaa.
Janne on jo varmaan ihan turta mun vauvajutuilleni. Välillä tuntuu, että jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja sekös ärsyttää! Ja jos se joskus vituttaa, ettei toinen kuuntele kun pyydän vaikkapa huuhtelemaan kahvipannun käytön jälkeen, niin se, ettei toinen lähde mukaan vauvanväsäys-juttuihin, ni sillon v-tutus on miljoonakertainen! Mutta siinäpä vasta lirissä oltaiskin, kun Janne oikeesti lähtis mun juttuihin mukaan... Voi Jessus.

Njoo. Mutta sellainen avautuminen tähän iltaan.
On ollut vähän rankka päivä tänään. Kova kuume on ollut kyllä. Ehkä aamuun mennessä toivun.
Vähän vaan viilistelen tähän loppuun vielä....

Rakkaudella,
Kiia