Pia pau sanoi pää kun alelapun näki.

Hui ja hai!
Taas on tiistai. Just melkein eilen oli viime tiistai. Miten tää aika menee näin pirun nopsaa.
Mun pikkuvauva täytti tänään 11 kuukautta. Tasan kuukauden päästä on kulunut vuosi siitä, kun sain syliini tissinhimoisen sulopalleron ja nyt se on jo noin iso.. En kestä.

Asiasta kukkaruukkuihin. Tein tänään kamalan pylly-treenin ja huominen aamu pelottaa mua tosi paljon. Tarttis mennä 10:00 Fast Fit & Fabulous-jumppaan, missä tehdään kyykkyjä ja hyppyjä ja askelkyykkyjä. Voi olla, että tekee hjeeman pahaa. Mut simmosta se elämä hei joskus on. Valintoja, valintoja.
Olen nyt tehnyt salitreeniin sellaisen muutoksen, että olen pidentänyt sarjoja huomattavasti, eli siis jopa 5-10 toistolla. Teen mielummin vähän pienemmillä painoilla pidempää sarjaa ja kattelen sitten, josko alkais tulemaan enemmän toivottua tulosta. Nähtäväksi jää.

Vihaan ja rakastan alennusmyyntejä. Vihaan, koska joskus löydän alesta jotain aivan ihanaa, mitä ei löydy enää omassa koossa, mutta rakastan sitten taas niiden huippujen löytöjen takia! Olen nyt päivittänyt talvitakki-kokoelmaani Ihanilla Benettonin ja Luhdan untsikoilla. Olen niin rakastunut uusiin talvitakkeihini, etten halua pakkasten loppuvan ollenkaan! Hah! Vielä tarttis löytää jostain uudet talvikengät. Haluaisin ostaa samanlaiset, kuin nykyiset, 9 VUOTTA palvelleet Pampasini, jotka on tämän talven jälkeen jo aika päästää lepoon.

Janne on kovasti kummastellut, että eikö nyt pitäisi ostaa kevääksi vaatetta, jos jotain tarvii ostaa, mutta minäpä olen sellainen, että panostan mieluiten laatuun kaikissa ulkoiluvaatteissa ja laatu maksaa. No, minäpä maksan mieluiten 9kk etukäteen 100e vähemmän/ostos, kuin mietin sitten alkutalvesta, että mistä revin 250e uuteen untuvatakkiin tai hyviin, laadukkaisiin ja lämpimiin talvikenkiin.

Olen shoppaillut myös Noalle kaikkea aevan ehanaa!
Jäbälle shoppailu on mulle todella heikko kohta ja sen huomaa sitten kyllä kukkarossakin...

Ihana Reimatec-puku välikauteen. Suunnittelin tätä simmoseks kivammaksi puvuksi.

Weatherproofit välikausipopot. Tätä merkkiä on kauhiasti kehuttu, että tukee nilkkaa sun muuta, ni kai mun vauvelini saa sit tottakai simmoset.

Suloiset Eccon kävelykengät. Noa saa nää kylläkin vasta synttärilahjaksi.

Toinen välikausipuku... Hups. No tarhaan tosi hyvä!

Coolimpi välikausitakki ja sitäkin coolimpi lätsä!

Noan tarhareppu. 

Juu sillasta. Lisäksi ostin viime viikolla 5 bodya ja kahdet housut, parit sukat ja mitä lie.. Vois kuvitella hetkeksi taas riittävän.

Mulla piti olla kaksi vapaapäivää, eli tänään ti ja huomenna ke, mutta töistä soittivat, jos pääsisin huomenna iltavuoroon ja kyllähän se päiväkodin tädeille ja meidän isällekin passasi ni minähän suostuin. Jos olisin edelleen Hesellä töissä ja sieltä oltais soitettu, että pääsenkö töihin, ni en olisi vaivannut päätäni tai tarhan pomoa tai isääni pyytämällä hoitopaikkaa, vaan olisin vaan kieltäytynyt, mutta kummasti sitä jaksaa nähdä vaivaa, kun kyse on työpaikasta, missä tykkää tehdä työtä ja siitä oikeasti nauttii.

Joku päivä vielä kirjoitan tänne avautumisen Hesen perseydestä, kunhan vaan vähän ehdin leppyä tässä ajan saatossa. En halua syytteitä mistään kunnianloukkauksista, mut herranjumala mitä touhua. Kyllä ihmiset kehtaa.

Noa.
Voi, hän on taas oppinut niin paljon uutta. Tavarat löytyy nykyään mitä ihmeellisimmistä paikoista: kengät lavuaarista tai mun sukkalaatikosta, juomapullo pyykkikorista, tietokoneen hiiri vaatelaatikosta ja tutit...ei mistään. Tänään kaupassa annoin Noan kävellä itsekseen kärryjen vieressä. Mentiin leluosaston ohi ja hän osasi singahtaa sinne autojen sekaan kuin tottumuksesta! No, kun kävin nappaamassa jäbää kädestä kiinni, että jatkettais matkaa, ni tää menee kyykkyyn ja vetää kättä itteensä päin!! Ja tää toistui monesti kun hän olisi halunnut päättää suunnan. Olis pitänyt varmaan komentaa, mutta mua vaan nauratti ihan kamalasti. Kai mullekin jossain vaiheessa tulee joku juttu, tai hetki, mikä ärsyttää ihan simona, mutta tähän asti nää kaikki jutut on ollut hauskoja ja huvittavia. Ehkä olen vaan niin innoissani ja ihmeissäni tästä kehityksen megapyrähdyksestä, etten osaa nähdä siinä mitään kamalan vakavaa.
Täytyy vaan pitää tarkeimmät ja arvokkaimmat tavarat sellaisissa paikoissa, ettei Noa niitä saa, ja wc:n ovi ja keittiön portit kiinni. Sillä pääsee jo aika pitkälle.

Veljekset ku ilvekset.

Voi äidin muru <3

Jannesta on samanlainen kuva jossain.. Hmm.. Like father like son.

Kello on 22:22 ja minä menen nyt sänkyyn lukemaan tänään postista kolahtanutta KaksPlussaa. Nyt saa kukkuminen riittää ja pitää muistaa kunnioittaa kroppaa ja mieltä sen verran, että antaa niille kunnon levon ja unet. Noa on kuitenkin nukahtanut jo 20:40 ni saattaa tulla meikälle aika aikainen aamu.

Kauniita unia murmelit,
Kiia