Meille tulee pikkupikku prins....

Olen ollut yli viikon kipeänä ja maanantaina oli pakko jäädä töistä kotiin, kun flunssa otti musta yliotteen. Periaatteessa voisi kuvitella, että kun makaa himassa vaan päivät pitkät, niin olisi aikaa päivittää blogiakin.. Vaan entäs kun on veto niin nollassa, ettei vaan saa konetta auki ja sormia näppäimille? Plus että Noa on ollut mun kanssa kotona, koska hänelläkin on nenä falskannut ja yskä tuntuu taas tulleen jäädäkseen. 

Kaiken rään ja viisaudenhammaskivun ja korvatulehdusten ja ja ja keskellä on ollut myös paljon iloisia asioita, kuten piirtämistä, haleja, Autot-elokuvaa ( x20), Muumeja, pusuja, kylpemistä, lego-torneja ja autojonoja.

Tänään oli myös jännitykseni multihuipentuma, eli rakenneultra. Onneksi Jannekin pääsi paikalle ja näin ollen saatiin koko perhe olla treffaamassa uutta tulokastamme kuvaruudun välityksellä <3

Aivan liiallisen jäätelön syönnin ohella olen aivan rakastunut hedelmiin. Varsinkin alkuraskauden satsumat, klementiinit ja mandariinit on nousseet uusiksi naminameiksi. 

Uutena tulokkaana mainittakoon ananas. Tuoreananas on tosin nounou, sillä se aiheuttaa täysin hallitsematonta ylämahan kipua, mutta makea purkkiananas... AH!

Pötsi kasvaa kasvamistaan. Alkaa vähän karmaista, että mihinkäs mittoihin tää söpöläinen meinaa meikäläisen oikein venyttää...

Perunaa, lihaballseja, sipulisienisoossia ja.. maitoa?? WTF. Saatan olla tulossa mielipuoleksi.

Mun söpöläisvauvani sivuprofiilia <3

Mun söpöläisvauvani jalkapohja <3

Ja mun söpöläisvauvani tulevat vaatteet!! HIHII MEILLE TULEE SIIS TYTTÖ!!! 

Äidi pikkupikku prinsessa!! <3 Sitten mulla on aivan ihana prinssi ja aivan ihana prinsessa, enkä voisi olla onnellisempi!!¨

Vauvalla oli ultrassa kaikki aivan upeasti, eikä missään mitoissa ollut huomautettavaa. Tirppa vastasi edelleen viikon isompia viikkoja kuin mitä laskettu aika sanoo, mutta se on ollut tiedossa jo alusta asti. Prinsessa monotteli vuoroin meikäläistä ja vuoroin ultralaitetta ja teki selväksi, ettei ollut lainkaan kiinnostunut kuvaamisesta. Vihdoin selvisi myös syy mun syöksyäviin vessassa käynteihin: Neiti nimittäin SEISOI MUN RAKON PÄÄLLÄ koko ajan!! Eipä tarvii ihmetellä enää jos joudun kohta alkaa käyttämään vaippoja..

Lopussa, kun alettiin selvittämään sukupuolta, Tirppa alkoi haukotella ja imeä peukkuaan, käpertyen uniseen asentoon. Hänellä oli jalat koukussa ja kantapää haarovälissä. Hetken jo kaduin etten ollut kiskassut sitä takin taskussa ollutta pätkistä huiviini kesken session, neiti olisi jaksanut esitellä itseään vielä hetken aikaa.. No, meidän onneksemme ultraaja tuntui olevan ihan yhtä kiinnostunut sukupuolesta kuin mekin ja näinollen tutkailtuaan ja hytkyteltyään totesi, ettei kyllä näe täällä muuta kuin tytön "vehkeet" ja sillä sipuli. 

Tämä diagnoosi kelpasi mulle, koska itsekään en mitään ylimääräisiä ulokkeita ruudulta havainnut ja Noan ultrasta muistan sen verran, että jos poika on poika ni sen kyllä huomaa, tai on näöntarkastuksen tarpeessa.

Jotta kukaan ei nyt ymmärtäisi mua väärin, niin jos kätilön arvio menikin vikaan ja meille syntyisikin poika, niin rakastaisin häntä aivan yhtä paljon ja ehdoitta ja loputtomasti kuin luvattua tyttöäkin.

Poika nyt vaan joutuisi sattuneista syistä käyttämään tyttöjen vaatteita ensimmäisen elinvuotensa ajan...

Tärkeintä on nyt kuitenkin, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän kasvaa toivotulla tavalla.

Nyt tää mama lähtee pehkujen pulelle valmistautumaan huomiseen duunipäivään. Tässä meidän talonyhtiössä on nimittäin käynnissä putkiremppa ja herätys tapahtuu joka aamu klo 07.. 

Kauniita unia ja paljon pusuja,

<3: Kiia