Viittä vajaa puoliväli.

Niin se aika vain lentää. Puoliväli häämöttää kahden päivän päässä ja meikäläinen on aivan pihalla kun kuukaudet vaihtuu enkä pysy yhtään perässä. Aloitin äsken kirjoittamaan tekstiä, missä vinguin ja valitin kun väsyttää ja mieli on välillä maassa ja plaplapla. Totesin kuitenkin, etten jaksa kirjoittaa aiheesta tarinoiden, saatika sitte että lukea siitä jälkeenpäin, mutta koska tämä kanava on mulle kuitenkin eräänlainen päiväkirja, ni lätästäänpäs faktat tiskiin:

- Olen räjähdysherkkä, mutta silti kamalan onnellinen ja tyytyväinen ja täynnä rakkautta ja herkkyyttä ja hempeyttä.

- Töissä seistessä selkä sattuu ja särkee aivan veesti. Paine alkaa tuntua noin tunnin pystyssä olon jälkeen ja siihen auttaa vain makuuasento. No valitettavasti meillä nyt ei töissä just noitä sänkyjä ole ja kaakelilattialla on vähän inhottava pistää levyksi ni tilanne on loppupäivästä aika kriittinen ja mun lyllerrys duunista hakemaan Noaa (n.700m) kestää vartin kun pelkään että pian lähtee jalat alta tai vatsa irti.

- Närästys? En tie onko siis närästystä kun tuntuu koko ylämahan kaaressa, mutta kamalaa se on ja pystyssä ollessa ei helpota ollenkaan. Nyt kolme vapaapäivää kotona olleena tätä probleemaa ei ole ollut, mutta seistessä se tulee eikä lähde ei sit kulumallakaan.

- Väsymys. Mikään uni ei riitä. Mikään määrä, eikä laatu päästä mua tästä suosta. 

Kaiken tämän ohella olo on mitä mainioin. Ekassa ultrassa mulle sanottiin, että koska istukka on tässä raskaudessa tossa edessä, niin vauvan liikkeet saattaa tuntua vasta tosi myöhään ja ihan vaimeina. Yeah Right! Tää baby on nyt nelisen viikkoa ilmoittanut itsestään päivittäin ja nyt viimeisen neljän päivän ajan olen miettinyt, että mahtaako se Tirppa siellä nukkua ollenkaan, Tosin, potkut ei tule mahan keskelle vaan nimenomaan sivuille ja sitten erittäin miellyttävän tuntuisesti tonne alas, missä ne aiheuttaa usein sellasen torpedona vessaan juoksemisen, että siinä jää asiakkaatkin tiskille pullineen päivineen kun tädillä meinaa lirahtaa pöksyyn. Hihii!

Vertailin tossa äskettäin myös masukuvia Noasta ja tästä babysta ja hämmennyin. Mulla on jotenkin jäänyt sellainen mielikuva, että Noasta masu olisi ollut huomattavasti isompi kuin nyt, mutta olin aivan väärässä. Näähän on aika saman kokoisen, mutta ihan täysin eri malliset.. Vai olenko vain sokea? Please help me.

Noa 20+1

Tirppa 19+4

Tirppa on myös aivan vino! Ai mitenniin kohtu kallellaan? Ei edes huomaa.

Onhan masuissa eroja vai kuvittelenko vain? Noa on kulmikas ja Tirppa pyöreä?

Onkohan sukupuolella merkitystä.. Hmm.. Se selvinnee viikon päästä ultrassa. Jänskää aivan simona!

No juu eli masu kasvaa ja saa kasvaakin, 4,5kk päästä alkais olee sellanen tilanne, että Tirppa saapuisi tänne maailmaan meitä ilostuttamaan. Toivottavasti kaikki menee loppuu asti hyvin.

Loppuun vähän kuvia puhelimesta. Osa instagramin (@kaijakaurimo) kätköistä.

Meidän menopelit. Tirpan vaunut, molempien vauvojeni tulpat ja Baabelin rallikärryt.

Kuvaan mahtuis ihan keppanasti vielä yhdet? Kun osasta on kerta jo luovuttu? Eikö? Janne?

Olemme saavuttaneet raskauden kriittisen apupöytä-vaiheen, enkä voisi olla onnellisempi.

Vauva piiloutuu harmaaseen ja mää pullistelen vessassa peilin edessä. Peli ei ole vielä ihan menetetty!

MUN RAKKAUS !!!!! <3

Ja sitten illan tankotunteja suunnittelemaan. Aletaan elää aikoja, kun mun tarvii laittaa pitkät pöksyt tunneille päälle, etten enää kamalasti tangolle kiipeis, irtoo vielä joku istukka. Ei oo leikin asia. Mutta hienosti on treenit sujunut tällai vähän pulleampanakin, tytöt on aivan ihania luttania reippaita ja meikäläisellä motivaatio kohdillaan.

Kahdeksan (8) tankokertaa vielä jäljellä ja sitten kutsuu mammaloma. Ikävöin tyttöjä jo valmiiksi.

Mutta se siitä, ihanaa sunnuntaita kaikille ja energistä alkavaa viikkoa!

Pusuja, Kiia <3