Juoksin. Vähän, mutta juoksin!

Eilen oli illalla tankotunnit ja voi jee, miten ylpeä olenkaan mun ihanista ja taitavista tytöistä. En vaan voi yksinkertaisesti hehkuttaa tarpeeksi sitä, miten suurta lämpöä tunnen rinnassa, kun näen sen kehityksen ja upean taidon ja periksiantamattomuuden, mikä niillä on kun hiukan potkasee persiille.
Ja se fiilis, kun on itse kuvitellut kotona jonkun jutun päässään, kehitellyt sitä ja toistanut ja toistanut sitä ajatusta, sitten menee tunnille ja opettaa sen eteenpäin ja sitten vielä kun ne osaa sen! Ei vitsi, en tiedä mikä muu duuni voi olla palkitsevampaa kuin tämä mitä minä saan tehdä. Kyllä on etuoikeututettu olo.

Jari Alanen/ Taikakuva

Jari Alanen/ Taikakuva

Tuntien jälkeen kotiin ajellessa oli henkisesti hyvä fiilis, mutta kroppa tuntui aika tukkoiselta. Kävin Eetun kanssa iltapissalla ja tulin sisälle venyttelemään, mutta ei, kroppa huusi lenkkiä.. JUOKSULENKKIÄ. Mitä? Ei auttanut kuin kiskasta lenkkarit jalkaan, heijastinliivi niskaan ja lähteä lumeen loikkimaan. Ei me oltu kuin 20 min koska a) Eetun kanssa juokseminen on todella ärsyttävää vielä toistaiseksi (juoksukoulutuksen puute) ja b) ei riitä juoksukunto pitempään.

Positiivista tässä lumessa juoksemisessa on se, että maa on pehmeämpi kuin pelkkä asfaltti, eikä penikat kipeydy niin helposti. 

Lenkin jälkeen oli supermegahyper-hyvä fiilis ja tästä edespäin aina, kun vain ilma ja aika periksi antaa, lähden kyllä hölkälle. Ei se ollutkaan niin kamalaa kuin mitä muistin. Takareisinkin tuntui yllättävän hyvälle. Tosin, jostain pitää aina aloittaa ja meinaankin aluksi tyytyä vain noihin lyhyempiin setteihin ja kathellaan sitten myöhemmin, jos virtaa ja motivaatiota riittää niin alan pidentämään reissuja.

Tänään piti mennä salille, mutta taidankin suosiolla siirtää huomiselle.  Tänään on puolesta päivästä eteenpäin aika tiukka aikataulu ja vältän kiireessä treenaamista sillä jos jokin, niin se on todella ärsyttävää.

Kotona on kuitenkin gymstick, tanko ja matto.. ainiin ja uusin villitys, lenkkarit, niin saa sen treenin täälläkin tehtyä.

Muista aiheista sen verran, että eilen pistin kuusen pystyyn olohuoneeseen ja hämmästyksekseni Noa ei ole ollut pätkän vertaa kiinnostunut koko hökötyksestä? Olen ymmärtänyt, että lapset repii kuusesta aina kaikki koristeet ja kaataa sen ja mitä näitä nyt on. Ei sinänsä, että se mitään haittaisi, kunhan hämmästelen.

Tällä viikolla aion tehdä pikkiriikkisen postauksen näistä ihanista joulujutuista, mitä olen ripotellut ympäri kämppää, olen niistä niin hurjan innoissani.

Nyt ehostautumaan

-Kiia ja mahamakkarat