Tällä kertaa joudun kylläkin alaselkään kohdistuvissa liikkeissä vähän hölläilemään ja tekemään sillä pirulaisen 8kg kuulalla, oli nimittäin piiiientä pingotusta havaittavissa sunnuntain ja maanantain selän (pakko)"venytysten" johdosta. Mutta muuten sain kyllä tehdä täysillä ja vaikka se 12kg vähän vielä painaakin niin eipä paina kauaa, joulun jälkeen otan jo 16kg käyttöön ja näytän läskeille (omilleni) närhen munat!
Sitten vakavampiin aiheisiin.
Vannoin etten ota tähän asiaan kantaa. Vannoinvannoinvannoin. Mutta Justin Bieberin sanoin "never say never".
Jyrki Katainen. Sinä senkin suurisuinen pahanilmanlintu. Olet nyt suututtanut kaikki kotona varpaankynsiään jyrsivät, donitsi päässä pankkiin kotihoidontukea nostamaan marssivat, vauva.fi-palstalla päivystävät supermutsit! Miten kehtaat olla niin oikeassa ja samaan aikaan niin väärässä?!
Yksi FB-kamuni oli linkittänyt sivuilleen tällaisen tekstin. Yhtään arvostelematta tätä linkittäjää, on nyt pakko pistää vähän heränneitä ajatuksia ylös.
Kolumni on hyvä ja kirjoitettu kiinnostavasti, vähän provosoivasti, mutta selkeästi pilke silmäkulmassa ja ehkä juuri siksi tartuinkin siihen. Itseen harvemmin uppoaa tällaisista aiheista kirjoitetut jämptit "asiatekstit", joissa "faktat" on poimittu vain yhdestä näkökulmasta.
En tiedä mistä aloittaisin. Olen samaa mieltä, että äitien on hyvä mennä töihin ennemmin kuin jäädä kotiin. Itsekin menen, koska itselläni on se työpaikka valmiina odottamassa minua saapumaan paikalle. Joillain ei ole. Jotkut ovat jääneet määräaikaisesta työsuhteesta äitiyslomalle.
On tutkittu paljonkin sitä, miten varhainen päivähoidon aloittaminen vaikuttaa lapsen tunne-elämän kehitykseen, luonteeseen, aggressiivisuuteen jne. Tutkimukset, riippuen siitä mikä taho niitä juuri silloin julkaisee, osoittavat varhaisen päivähoidon olevan joko hyväksi tai pahaksi lapselle.
Päivähoitopaikka, senkin kiven alla lymyävä peikko. Olen hakenut Noalle päivähoitopaikkaa heinäkuun 1. päivä 2012. Siitä on tähän päivään mennessä 4kk ja 20 päivää ja hoidon aloittamiseen n. 6,5 kuukautta. Hoidon pitäisi alkaa tammikuun lopussa ja sitä ennen päikkäriin pitäisi noin pienen (eli silloin 10kk) kanssa tutustua 2-3viikkoa. Emme ole vieläkään saaneet päätöstä päivähoitopaikasta. Olen soittanut hoitopaikasta päiväkotiin neljä kertaa ja vastaus on ollut aina sama: Ei voida vielä tietää. Viimeisimmässä puhelussa päiväkodin johtaja sanoi minulle näin: "Joulukuun puolessa välissä saan tietää, ottaako toinen perhe hoitopaikan vastaan. Jos ei ota, Noalla on paikka täällä ja jos ottaa, niin sitten pitää alkaa selvittää, mistä löytäisimme hänelle hoitopaikan." Eli pahimmillaan meidän tilanteemme on se, että tiedämme Noan tulevan hoitopaikan sijainninkin vasta samalla viikolla kun harjoittelun tulisi alkaa.
No, meidän tilanteemme on siinä mielessä erinomainen, että meillä on hyvä tukiverkosto ja auto.
Mietitääs sitten niitä perheitä, missä isä käy töissä, äiti on jäänyt pätkätöiltään äitiyslomalle eikä perheessä ole autoa vaikkapa siksi, ettei siihen ole varaa kun on vuokran/asuntolainan lisäksi maksettavana juoksevat kulut, elintarvikkeet jne. Tulot on siis isän tilille kuukausittain paukahtava 1700e (joka muuten tämä jo ylittää reilusti Kelan asettaman tulorajan kotihoidontuen korotukselle) ja äidin kotihoidontuki 380e + ensimmäisestä lapsesta maksettava lapsilisä 107e. Yhteensä NOIN 2187e. Ehkä vähemmänkin, en muista meneekö kodinhoidontuesta verot.
Ensinnäkin. Mikä on sellainen perhe, joka nauttii elämästään näillä tuloilla ja toiseksi jos joku ihan oikeasti kehtaa väittää, että 380e kuukausi"tuloilla" kannattaa jäädä kotiin, niin on kyllä vähän hakoteillä.
Toiseksi, työn hakemisesta äitiysloman päätyttyä on tehty käsittämättömän vaikeaa. Ensin pitää hakea se päivähoitopaikka. Lapsellahan on subjektiivinen oikeus hoitopaikkaan 4kk varoitusajalla, mutta se, mistä hoitopaikkaa tarjotaan, onkin eri asia. Se määräytyy vanhempien työpaikan tai kodin sijainnin tai vapaan paikan mukaan. Ja taas, jos ei ole autoa ja asut Uittamolla ja lähin vapaa päikkäripaikka onkin Nättinummessa ja työpaikkasi Ilpoisissa, mitä teet? No et yksinkertaisesti voi ottaa paikkaa vastaan. Päivähoitohakemusta täytettäessä pitää myös tietää, montako tuntia viikossa haluat lapsesi olevan tarhassa.
No, olet hakenut hoitopaikkaa ensin ja sitten alat katsella työpaikkoja ja pääset haastatteluun. Työnantaja tahtoo tottakai tietää, että milloin voit aloittaa työt ja millaisia päiviä pystyt tekemään. Et tiedä ennen kuin saat päikkäristä tiedon paikasta pari viikkoa ennen hoidon aloittamista. Valitseeko työnantaja tässä vaiheessa alkavaan työsuheeseen tämän äidin vai lapsettoman hakijan, joka osaa heti siltä istumalta kertoa voivansa aloittaa heti ja pystyy tekemään tarvittaessa myös ylimääräisiä vuoroja ja jäämään ylitöihin.
Tämä ihan vain esimerkkinä.
Äh.. Voivoivoi.
Ja jotenkin vielä kun näen tämän kotiin jäävää äitiä arvostelevan henkilön olevan lapseton, hyvätuloisessa perheessä kasvanut, suurisuinen mielipieitään joka tuuttiin tunkeva, Hankenissa opiskeleva, Hilfigerin pikeepaitaan ja Gantin beigeihin pöksyihin pukeutuva snobi. Hehehhehehehhehehehe en siis todellakaan lokeroi ihmisiä, mitä nyt tämän kerran...
Noa heräsi ja istui mun sylissä viimeisen vartin yrittäen läiskiä omia mielipiteitään tänne väliin. En muista enää mitä olen kirjoittanut enkä uskalla lukea sitä koska saatan provosoitua siitä itse.
En ihan oikeasti halua puolustella kotiäitejä, jotka elävät veronmaksajien rahoilla vähän yli kaksi vuotta. Siunaukseni niille, jotka pystyvät elämään vaikka koko elämänsä kotona vaikkapa vain miehen tuloilla.
On olemassa tuhansia ja tuhansia naisia JA MIEHIÄ, jotka käyttävät niinsanotusti väärin näitä valtion suomia tukia. Esimerkki tällaisesta ihmisestä on henkilö, joka laittaa lapsensa lähes ilmaiseksi täyspäiväiseen hoitoon, mutta on itse omasta tahdostaan työtön, nostaa tukia, käy ripsi- ja kynsihuolloissa, kampaajalla, shoppailee, käy juhlimassa baarissa ja kehtaa vielä sanoa, ettei rahaa oikein tahdo olla kaikkeen "elämiseen". Nämä nimenomaiset yhteiskuntamme ... en sano, liian rumasti sanottu. Häpeä, jos tunsit piston sydämessäsi. Ainakin sinä, joka kuljet kanssani samalla bussilla hyvin usein.
Hohhoijakkaa.
Tiivistettynä olen siis sitä mieltä, että jotain on tehtävä, se on totta, mutta ensin pitää ymmärtää mikä sen ongelman, eli kotiäidit tässä tapauksessa aiheuttaa ja sitten se, mikä madaltaa näille "ongelmille" kynnystä palata töihin.
Mihin meni kysynnän ja tarjonnan laki?
Entä miksi opiskelijat on köyhiä, mutta silti niillä on varaa ryypätä joka torstai (ja perjantai ja lauantai)?? HA-HAA!! Siitäs saitte lisää vollotettavaa.
___________________________________________________________________
Kaikesta tästä huolimatta toivotan kaikille ihanille ihmisille rakastettavaa viikonalkua!
Ystävällisin terveisin,
Kiia ja Pojat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti