Kirottu ravintola-ala. Tällaisina päivinä sen aina muistaa, miksi se on kirottu. Harvemmin pääsee itse koko perheen voimin nauttimaan juhlapyhistä. Yleensä jompi kumpi, Janne tai minä ollaan aina tekemässä toisten juhlapäivästä mahdollinen.
Janne oli lähtenyt töihin jo ennen kuin me oltiin Noan kanssa edes pohdittu kuvittelevamme jotain heräämiseen liittyvää. Melkein heti sängystä ylös pääsemisen jälkeen piti jo kuitenkin alkaa valmistautua klo 13 lounaaseen. Noa teki kaiken voitavansa, jotta mun suihkussa käyminen, meikkaaminen, pukeminen ja hiusten laittaminen olisi mahdollisimman hidasta ja hankalaa. Hän itki, kitisi, kiipesi vaarallisiin paikkoihin, roikkui jaloissa, halusi syliin ja tutin, ei suostunut syömään ja imitoi hätääntynyttä mustekalaa, kun yritin pukea hänelle vaatteita. Kuitenkin kolmen (tuskaisen, hikisen ja vihaisen) tunnin jälkeen olimme kuin ihmeen kaupalla valmiita. Pientä pinnan kiristymistä lähes viulun kieleksi oli kuitenkin vielä havaittavissa, kun huomasin kuin kirsikkana kakun päällä kotiavainteni olevan Jannella mukana töissä. Muuten ihan ok, mutta kun koirakin pitäisi ulkoiluttaa vielä ennen lähtöä. No, kikkakolmosten jälkeen tämäkin dilemma oli hoidettu ja NYT olimme vihdoin lähtövalmiina.
Äiti mennään jo!
Lounaalla oli itseni ja Noan lisäksi läsnä mun isäni, äitini ja molemmat veljet. (Ja meidän lisäksemme tottakai ne muut noin 70 vierasta) Myös Jannen isä ja sukulaiset oli kutsuttu, mutta valitettavasti ei eivät päässeet perille asti. Ruoka oli taas aivan mielettömän hyvää ja ihanan monipuolista, kyllä Janne on hyvä kokki!
No tässä on menossa jo lautanen numero 2. Alkukeittoina oli kaksi vaihtoehtoa, kasvissose ja sieni. Ai kamala miten hyvää. Pääruokaan kuului niin pitkä lista erilaisia kala-, possu-, ja kasvisherkkuja salaatteja unohtamatta, että meinasi pamahtaa nappi irti farkuista kun ei pystynyt olla syömättä liikaa. Ja jälkiruuaksi kinuskikakkua, morjes.
Mun ******************-pikkuveli Jonne ja viekas poikani Noa, joka käytti kuvaustilanteen hyväkseen.
Äidin ja isin pullaposkisäihkysilmä!
Oman isäni lahjan, eli parhaimman olemassa olevan autopesun ja Hurriganesin cd:n pakkasin rempassa yli jääneeseen tapettiin, josta olin tehnyt kirjekuoren.
Muut vieraat lähti kotiin ja me jäätiin vielä odottamaan Jannea, että voitiin lähteä samaan aikaan. Kotona annoin Jannelle hänen Isänpäivälahjansa, joka oli vähän normaaliin lahjaan verrattuna kummallisessa muodossa ja paikassa, nimittäin roikkui makuuhuoneen ovessa!
Kirjoitin lahjakortin lounaaseen, päähierontaa, jalkahierontaan ja niska-hartiahierontaan.
Janne saa käyttää ne valitsemanaan ajankohtana, sitten kun on sellainen olo.
En ole kamalan hyvä ostamaan lahjoja ja nyt vanhempainvapaan lopulla saa aika tarkkaan miettiä, mihin roponsa laittaa, joten näin parhaaksi vaihtoehdoksi toteuttaa tällaisen ratkaisun ja Janne tuntui olevan lahjaansa kovin tyytyväinen.
Oma päiväni ei kuitenkaan suinkaan päättynyt tähän, vaan menin vielä illalla pitämään omat tankotekniikka-tuntini, maha aivan pullollaan tottakai. Tunneista sen verran, että voitteko katsoa miten taitavia mun tytöt on ja kuvitella sitten, kuinka ylpeä heistä olen!!
Noora
Elena
Sanni-Vera
Huh! Olipa tarina!
Nyt käperryn murun kainaloon popsimaan iltapalaa ja tänä yönä ajattelin, että Noa nukkuu kertaakaan heräämättä läpi yön ja minä saan levätä, jotta huomenna herään päivään kuin uutena ihmisenä.
Hyvää yötä,
-K
ps. Tänään aamulla tapahtui Turussa ihan kamala onnettomuus, jossa vasta 8-vuotias poika sai surmansa. Tänään illalla muistamme myös häntä ja toivomme voimaa ja rakkautta heidän vanhemmilleen ja läheisilleen. Maailma on epäreilu, eikä auta kuin taas kerran kiittää siitä, mitä kaikkea hyvää itsellä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti