Hämäriä muistikuvia on jo alakouluikäisestä, mutta viimeistään yläkoulussa unesta -tai enemmänkin nimenomaan sen puutteesta, tuli ongelma. Unen saanti oli hankalaa ja kun uni tuli, oli se kevyttä, välillä kuin valveunta. Aamuisin yritin käyttää kaikki uniminuutit hyödykseni ja koulussa väsytti aina.
Päiväunista tuli enemmän sääntö kuin poikkeus ja voin kyllä kertoa tässä ääneen sen, minkä jokainen voi ihan itsekin päätellä - ei ne päiväunet ainakaan helpottaneet sitä illan unensaantia.
Lukiossa homma hajosi käsiin, kun en voinutkaan osallistua aamutreeneihin takareisivammani takia. Koulu alkoi näin ollen siis joka aamu klo 10 ja hyvä kun siihen jaksoin herätä. Illat venyivät aina yli puolen yön ja 2-3 arki-iltana viikossa 02 tai 04 asti. En varmaan ikinä unohda sitä stressiä mikä paukahti päälle aina kun asetin puhelimen herätyskellon päälle: "Hälytykseen aikaa 3h 42min". Kouluun oli kuitenkin pakko mennä, ennemmin tai myöhemmin, mulla oli tavoitteena hyvät arvosanat ja hyvä päättötodistus, jolla olisi helppo hakea opiskelemaan. Asiaa helpotti kyllä aika paljon se, että lukiossa oli oikeasti kivaa ja mielekästä käydä. Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja opettajat pääosin kivoja. Harva jaksoi pingottaa ja tunneilla oli useimmiten kevyt ja rento, mutta motivoitunut tunnelma.
Viimeisenä lukiovuotenani aloitin työnteon koulun ohella. Lukion päätyttyä jatkoin samassa paikassa, isommalla tuntisopimuksella. Vuorot oli kaikkea 09 ja 22:30 välillä. Työ oli hektistä ja aika stressaavaa ja iltavuorosta päästyä itsellä meni aina ainakin se pari tuntia, että kroppa ja mieli tasaantui ja rauhoittui. Eikä haitannut, vaikka meni neljältä yöllä nukkumaan, jos seuraavana päivänäkin oli iltavuoro.
Kävin myös iltaisin aika paljon kuppiloissa istumassa, limsalla, teellä tai siiderillä.
Alkuraskaudesta mua huvitti, kun uni maistui niinkin hyvin etten muuta meinannut tehdäkään kuin nukkua. 4h päikkäreiden lisäksi pystyin helposti nukkumaan 12h yöunet. Masu kasvoi ja painoi rakkoa ja unen onni oli pikaisesti ohi. Loppuraskauteen asti unet olivat taas katkonaisia niin kuin varmasti kaikilla muillakin, kun on pissahätä ja maha painaa ja vauva liikkuu ja ei saa happea ja kamala kun närästää ja selkä särkee ja nivuset kiristää ja ja ja.. Sitten tulee päälle vielä hormoonit, jotka pitää sun silmät auki iltaisin, aukaisee ne aamuisin ja pitää huolen, ettei päivällä tarvitse vanhingossakaan ottaa päikkäreitä.
Ja sitten syntyy lapsi, tuo viaton pieni olento, joka pelkällä olemassaolollaan vaatii täyden huomion, rakkauden ja valveilla olon. Jokainen vauvan nukkuma minuutti tulisi käyttää hyödyksi omaan lepoon, mutta se on käytännössä mahdoton ajatus. Minulle ainakin, koska jokainen vapaa minuutti pitää jonkun kieroutuneen ajatusmallin mukaan käyttää siivoamiseen, tiskaamiseen, pölyjen pyyhintään, facebookissa tyhjän panttina pällistelyyn, turhuusfoorumilla (vauva.fi) päivystämiseen, ostosteeveen katsomiseen ja muuhun vastaavaan tärkeään.
Nukkumaan mennään vasta, kun silmät tippuu päästä. Uni on mörkö! Hyödytön mörkö!
Tänä päivänä, kun poika on nyt 7,5kk vanha, hän menee nukkumaan klo 21-22 välisenä aikana oikeastaan joka ilta. Joskus sattuu käymään niin, että nukkumatti tulee vasta 22:30 vaikkapa siksi, että sängyssä kiipeily ja möyriminen ja äidin ja isän härnääminen on hurjan paljon mielenkiintoisempaa kuin itse nukkuminen.
Itse menen nukkumaan n. klo 24. Joskus olen sängyssä 22-23, mutta uni harvoin tulee ennen puolta yötä ja eilenkin vasta 01.
Joka aamu, nukkumaanmenon ajankohdasta, unien katkonaisuudesta ja oikeastaan mistään huolimatta, poika herää 07:45. (+/-2min) Aina. Joka-ikinen-aamu. En ymmärrä. Miten se on käytännössä mahdollista koska en ole itse ainakaan opettanut häntä siihen. Tätä on nyt jatkunut vajaan kuukauden ja mua naurattaa joka aamu, että miten mulla on ekaa kertaa elämässäni pätevä herätyskello! Ihanaa! Ja tämä kello ei petä eikä siinä ole torkku-nappia, eli ei voi senkään suhteen käydä hassusti. Kyllä minua on hyvällä siunattu.
No, tämänkin ajan olisin voinut käyttää nukkumiseen, poika vetää nimittäin hirsiä sängyssä ja minä vain kirjoitan. Toisaalta saan tästä ehkä untakin paremmat mielihyvän tunteet pintaan, joten ihan hyvä valinta.
Nyt suihkuun ja heräilyn ja lounaan jälkeen nauttimaan ihanan aurinkoisesta ja rapsakasta ulkoilmasta pojan ja koiran kanssa. Illalla mennään miehen kanssa katsomaan Karjala-turnauksen FIN-RUS matsia, aika hauskaa päästä kahdestaan liikkeelle, vaikka tiedän että tällaisenä nössönä tulee poikaa ikävä jo alka aikayksikön.
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti