Kapulana rattaissa on kolissut tekaistu ajan ja uskalluksen puute. Nyt kuitenkin, kun minulla on 7-kuinen poika ja koira, aviomies ja aloitan työt vuodenvaihteessa, niin nyt minulla on "aikaa". Hah!
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, asioiden ja ajatusten jakamisesta ja niinsanotusta vertaistuen antamisesta. Pienestä pitäen olen kirjoittanut päiväkirjaa, runoja, novelleja ja mitä ikinä mieleeni onkaan juolahtanut. Oikeinkirjoitus jäänee tässä blogissa tarkastamatta ja sanojen "väärin" kirjoittaminen kumpuaa kotipaikkakuntani murteen peruista.
Poikani on minulle kaikki kaikessa. Hän on ihana, rakas, suloinen, kaunis, iloinen, reipas, rohkea, urhea, kiltti ja ennenkaikkea tottakai paras. Elämäni pyörii aamusta iltaan hänen tarpeidensa ja tekemisiensä ympärillä. Mihin vain ikinä lähdenkin, pitää aina ensin ottaa huomioon hänet, mahdolliset varusteet ja jaksaminen, ruuat, päiväunet, tutit, pullot, lelut, hälinä tai hoitopaikka. Olen 24 tuntia vuorokaudessa Hänen Ihanan Ylhäisyytensä palveluksessa ja äiti-valmiudessa, mutta siltikään blogini ei kerro vain hänestä.
Ajattelin kertoa myös harrastuksestani ja työstäni, mielummin enemmän siitä mielenkiintoisemmasta työstäni, aivan totaaliurposta ja hellyttävästä koirastani ja rakkaasta aviomiehestäni, vanhemmistani, kauppareissuista, ajatuksistani, mielipiteistäni ja mitä juttuja nyt ikinä mieleen juolahtaakaan.
Olen kova arvostelemaan ja siksi minunkin on aika-ajoin otettava arvostelua vastaan, vaikka se vähän välillä kirpaiseekin.
En pidä laiskoista ihmisistä, en silakasta enkä kaalista. Myös jogurttirusinat on pahoja.
Maailmassa on kamalan monia asioita, joita en ymmärrä.
Tykkään kierrättää. Roskien lisäksi myös vaatteita, leluja, rattaita, mitä näitä nyt on. Harvoin ostan nykyään enää mitään uutena. Juhlavaatteet ja kengät kylläkin, niin ja hygieniatarpeet ja vessapaperin ja tiskirätit ja mitä näitä nyt on, ehdottomasti. Enkä poissulje uutena ostamista, viime aikoina on vain ehkä ollut liikaa aikaa perehtyä huuto.netin ja Facebookin kirppisten ihmeelliseen ja monipuoliseen maailmaan.
Mun miehen mielestä mulla on liian iso hauis. En allekirjoita sitä. Haluaisin samanlaisen kropan kuin mitä mulla oli ennen lasta. Kovaa vauhtia olen matkalla kyllä, mutta kun karkki on vaan niin hyvää. Toisaalta, lihoin raskauden aikana 23-24kg (oho), niin siinä mielessä ollaan jo hyvällä mallilla, että raskauskiloja on persiissä ja reisissä ja jenkkakahvoissa enää pari.
No, nyt pitää lopettaa jaarittelu, koiralla on kakkahätä.
Ensi kerralla puhun vain itsestäni.
Ehkä jo tänään illalla, olen ehkä vähän liian innoissani tästä blogista nyt.
-K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti