Rakkautta Ilmassa: Toisille tiistai on touhukas, toisille.. vähemmän touhukas.

Rakastan rakastan rakastan Jannea ja Jannen vapaapäiviä! Silloin saan nukkua aamulla hetken pidempään, kun Janne nousee Noan kanssa aamupuurolle ja leikkimään. (Minä hoidan yöt, ihan niin löysä nakki en ole, että laittaisin Jannen hoitamaan senkin, me nääs JAAMME vastuun) Tänään pääsin pitkien aamu-unien lisäksi lähtemään salille heti herättyäni ja sekös vasta ihanaa olikin. Centrumissa oli Jussin (se crazy-ass PT) 30min kahvakuula ja koska olin aina yhtä näppäränä tyttönä katsonut tunnin alkamisajan puoli tuntia mönkään, niin mulla oli sopivasti 45min aikaa polttaa pari päivää sitten puputtamiani suklaalevyjä stepperilla, pyörällä ja soutulaitteessa.

Tykkään noista ohjatuista kahvakuula-tunneista erityisesti siksi, että siellä pystyy samalla tavalla kuin Powerissa, itse säätelemään painoilla ja toistoilla treenin tehon ja rankkuuden päivän fiilisten mukaan. Mulla oli ihan megafiilikset ja kauhee tahto näyttää itselle mihin pystyn, ihan kuin joku hetkellinen tosi raju uhmaikä olisi iskenyt päälle ja voin kertoa, että vedin täysillä alusta loppuun. Kun tunti oli ohi, pidättelin taas hetken vaihteeksi sitä surullisenkuuluisaa oksennusta ja sain just ja just vietyä kuulat takaisin paikoilleen. Ohjaaja kyseli tunnin jälkeen fiiliksiä ja kehuin tota 30min sykäystä just täydelliseksi treeniksi kun ei tarvii tunnin alussa säästellä yhtään paukkuja loppua varten, toisin kuin 45min setissä.

Kun menin pukkariin ja yritin avata kaapin lukkoa tärisevin käsineni, kuulin jotain, mikä muistutti mua siitä, miksi me naiset ollaan niin ärsyttäviä: Siinä mun vieressä yksi siellä kanssa samalla tunnilla ollut, takarivissä päivystänyt, 6kg kuulaa heilutellut nainen alkoi paasaamaan toiselle, että miten "toi 30min kahvakuula on kyllä niin helppo ja hyödytön, hyvä kun hiki tulee kun tehdään vaan kuutta liikettä ja vain minuutti kerrallaan. Ja ne liikkeet on ihan kauheen simppeleitä, joku etuheilautus.." SIIS MITÄ minun korvani kuulevat?! Minä kolme vuotta sitten olisin puuttunut tämän naisen hien ja tuskan puutteeseen neuvomalla, että nappaa ensi kerralla sen 8, 12 tai 16kg kuulan ja tekee prikulleen niin kuin ohjaaja neuvoo eli syvät kyykyt, terävät pystypunnerrukset, jatkuva liike jne ja tulee sitten kertomaan, tuleeko hiki tai punoittaako posket.

Mulla on aika matala ärsyyntymiskynnys asioissa, mihin ihmiset pystyy itse ihan suoraan valinnoillaan vaikuttamaan ja sitten ne valittaa heti perään. Eihän se ole pätkääkään mun asiani että minkä painoisella kuulalla se nainen treeninsä tekee, mutta sitten ei pidä väittää tuntia tai treeniä helpoksi, ellei osaa itse tunnustella omia rajojaan tai haastaa itseään yhtään.

Iloisempiin asioihin! Salilta kotiin tultuani Janne oli imuroinut ja tiskannut ja siivonnut, tehnyt Noalle ruokaa ja mitä kaikkea! Veetu-täti tuli kylään ja Noa pääsi kivan kaverin leikitettäväksi. Aina välillä musta tuntuu, että Noa on aivan totaalisen kyllästynyt mun nassukkaani ja oikein odottaa aina kaikkia vieraita kuin kuuta nousevaa. Sillä aikaa kun me leikittiin ja juotiin kahvia ja syötiin keksejä, kävi Janne hoitamassa asioita ja tuli sitten takaisin tekemään Noan ruuat loppuun. Veetun lähdettyä minä menin sohvalle päikkäreille ja Janne alkoi tekemään meille jauheliha-fetapihvejä ja lisukkeita. Nukuin ehkä tunnin ja menin sitten valmiiseen pöytään syömään. Heheh oli pakko oikein lopettaa kirjoittaminen kesken ja lukea, että herraisä olenpa ollut LAISKA tänään...

No, tämän kaiken raatamisen jälkeen Jannekin meni hetkeksi nukkumaan yövuoroa varten ja me lähdettiin poikien kanssa oikein kunnon reippailulle ihanaan, raikkaaseen ulkoilmaan. Noa viihtyy uusissa rattaissa ihan hurjan hyvin ja höpötteli koko matkan, välillä tuntui kuin olisin ollut sightseeing tourilla: "tatatat ttaaaa attatta mmmm aaaaa prrrrr tata" ja pää pyörii kuin hyrrä. Hyvä opas oli kyllä!

Tänään on siis ollut kokonaisvaltaisesti ihana päivä. Meillä jakautuu kotityöt pääosin todella hyvin puoliksi ja molemmat pyrkii ottamaan toisensa parhaansa mukaan huomioon tekemisissään. Mulla on sellainen taipumus naputtaa asioista ja.. No meinasin laittaa että usein myös turhasta mutta en laitakaan, koska se olisi itsepetos. Minähän sanon aina vain asiasta ja tositarkoituksella! Niin, minä naputan aiheesta ja välillä Janne yrittää matkia mua, ottaa sellasen narisevan nasaaliäänen ja aloittaa "Kiiaaa, en haluais sanoa, mutta.." HAHAHHA se on käsittämättömän hauskaa. Esitän tottakai aina, että otan asian kamalan tosissani ja Janne menee joka kerta täydestä.

Kyllä mulla on ihana ja ainutlaatuisen upea mies!

Mutta joskus on ihana vain relata. Vaikka olenkin äitiyslomalla, niin kyllä ne päivät vaan työstä käy kun hoitaa vauvaa ja pitää kämppää pystyssä. Mä imuroin kotona joka päivä, vessan pesen ja pölyt pyyhin joka toinen päivä, sitten tiskataan ja pestään lattioita, järjestellään ja mitä kaikkia perusjuttuja näitä on, pyykkien laitot sun muut tietty. Mulla on sellainen ajatus, että haluan pitää kodin aina siinä valmiudessa, että ovesta voi tulla sisään kuka vain eikä tarvitse hävetä sotkua. Noan kanssa leikitään ja ulkoillaan ja syödään ja "neuvotellaan" nukkumaan menemisestä.. Kyllä se päivä siinä vaan äkkiä hujahtaa niin ettei huomaakaan.

Tässä "muutama" kuva vahdittavasta riiviöstä